Aamupaino oli 62 kg ja vyötärönympärys 70 cm. Ai että tämä menee hyvin, vaikkei mitään läskiä ole vielä lähtenytkään. Syömishäiriö on siitä jännä juttu, että suhtautuminen painoon on tosi epälooginen. Tietysti mua ällöttää tietää, että vyötäröllä on sitä läskiä, mutta toisaalta vedenkin lähteminen tuntuu laihtumiselta. Ei tee ollenkaan mieli syödä eikä ole heikko olo, tosin eilen taisi tulla syötyä pikkuisen yli 500 kcal. Ei tunnu pahalta, koska sekin on mulle aika vähän.

Näin yöllä unen Pianistista ja jumalauta miten kovasti mulla oli sitä ikävä. Aamulla mietin, että en mä ehkä varsinaisesti kaipaa Pianistia tai Miestä, mä kaipaan vain rakastumista ja turvallisuutta, vakautta, pysyvyyttä... Kaipaan sitä, kun hellyys tuntuu musta hyvältä. Jossakin vaiheessa suhdetta se alkaa tuntua aina ahdistavalta ja yritän pyristellä irti. Jonkin aikaa eroamisen jälkeen mun seksuaaliset halutkin on täysin poissa. Ei vaan tee mieli. Mun pitäisi löytää joku tasapaino tähän, hitto vieköön! Voisinko mä rakastua yliopistossa?

Tänään tulee harrastettua pyöräilyä suht reilusti. Pyöräilystä tulee hyvä olla ja sitä tarvitsee. Musta tuntuu kurjalta, jos en pääse pariin päivään pyörän satulaan.