Piti mennä kauas, että ymmärsin jotain mun ja Miehen suhteesta. Nyt oon palannut takaisin ja oon solmussa tämän ihmissuhteen kanssa. Mies haluaa olla mun kanssa ja mä tavallaan haluan myös palata yhteen. Toisaalta mulla olisi niin paljon muutakin koettavaa. Täytyy myöntää, että olen lievästi hyväksikäyttänyt tilannetta ja Miestä antamalla sen tukea mua, kun mua on ahdistanut. Itse en anna kauheasti vastinetta sen kiltteydelle ja huolenpidolle. Olen itsekeskeinen. Taas.

Tänään oli viimeinen terapiakäynti nykyisellä lääkärillä. Mulla on potilaskertomuksen mukaan "vaikeuksia kertoa tunne-elämästäni". Mulle se oli vain sitä, ettei se lääkäri tajunnut aina niitä olennaisimpia asioita. Sieltä löytyi myös muita jännittäviä asioita, mutta tuo oli ainoita mulle uusia juttuja. Sain lähetteen eteenpäin, katsotaan onko siitä mitään iloa.

Olen oksentanut kolmena päivänä viidestä. Nytkin olisin, jos olisin tajunnut sen ajoissa. Olin pitkän aikaa tekemättä sitä, joten se ei enää ole ensimmäisenä vaihtoehtona mielessä. En ole myöskään kovasti ahminut, enemmänkin mun nykyinen syömiskäyttäytyminen on napostelua. Meni hermot naposteluun, joten söin litran lihalientä ja join kivennäisvettä. Sain ruoansulatukseni tukkoon ja mun vatsa on kipeä. Ainakaan en voi syödä. Tarvitsisin jonkun dieetin, jota pystyisin tosissani noudattamaan. Kiloja toin muutaman lisää palatessani Suomeen matkoilta, joten pitää lopettaa syöminen.