Tänään mä taas kaipaan Miestä. Mulla ei ole mitään oikeutta kaivata sitä, koska se edelleen rakastaa mua ja mä pitelen sitä loitolla niin hyvin kuin kykenen. Voi luoja kuinka kovasti mä haluaisinkaan rakastaa takaisin ja saada kaiken sen, mitä meillä oli. Haluaisin olla se vastarakastunut pari baarissa, kun mikään ei saanut meitä kääntämään katsetta toisistamme, haluaisin avautua sielunelämästäni baari-iltojen jälkeisinä öinä, haluaisin ajaa autolla hakemaan Miestä jostakin sateisina iltoina, haluaisin ikävöidä kipeästi. Kuinka hirveästi mä kaipaan sitä, kun se sanoi mua pikkuiseksi ja oli vahva mun vuokseni, vaikkei siitä vahvalta tuntunutkaan. Anna mä rakastan vielä vähän! Mä en ole valmis päästämään irti siitä, se oli niin alussa ja se loppui samantien.

Tiedän kyllä, ettei se ollut mulle hyväksi. Tukeuduin liikaa Mieheen enkä lopulta meinannut pärjätä yksin ollenkaan. Käytin sitä suhdetta hyväkseni niin pitkään kuin pystyin ja annoin itsestäni huomattavasti vähemmän kuin Mies. Lakkasin rakastamasta heti, kun se olisi vaatinut enemmän panostusta ja joitain uhrauksia. En ole valmis luopumaan seikkailemisesta vielä enkä osannut tehdä sitä Miehen kanssa siten, että olisin voinut tyytyä pelkästään siihen. Mies sanoi koko ajan, että katson sitä asiaa väärästä näkökulmasta. Ehkä. Mitä mä olisin voinut tehdä erilailla? Miksen mä voi vaan olla onnellinen, kun Mies ja Pianisti ennen Miestä niin selkeästi ja vahvasti ja pysyvästi rakastivat mua? Mikä hitto mun on?

Tunteet pinnassa. Mulla on muutaman kerran jo ollut käsissäni jotain täydellistä ja olen pudottanut sen. Kuinka monta yritystä mä saan?

ABC: day 2 (500 calories or less)

Söin rasvatonta jogurttia, vadelmia, ananasta, Läkeroleja, maitokahvia, teetä, sprite zeroa. Katsellaan huomenaamulla, että miltä tuntuu. Nyt fiilikset on hyvät ja tunnen olevani laihempi. Rakastan tätä kontrollia ja sitä, että ruokahalu on vähenemään päin. Ei tee mieli ahmia.