Mies totesi eilen, että mä pakenen myös sitä. Tuntui helpottavalta saada joku diagnoosin kaltainen mun vääränlaiselle käytökselle, jota en ole osannut eritellä itse. Pitäisi vain keksiä, että miten mä lopetan Miehen pakenemisen, jota teen sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Se kysyi, että pelottaako tässä joku mua. Se pyysi mua myös luettelemaan asioita, jotka eivät millään tavalla pelota mua. En silloin yöllä tiennyt yhtään, mutta olen koittanut miettiä niitä. Ainakin lukeminen on sellainen asia. Sitä mä olen tehnyt, kun en hetkittäin ole oikein muutakaan osannut tai pystynyt.

Tänään on parempi päivä kuin eilinen tai toissapäiväinen tai sitä edellinen päivä. Mun ei ole tarvinnut vielä nousta kunnolla sängystä eikä tarvitse moneen tuntiin. Aion hakea kahvia ja kirjoittaa typerään vihkoon, että olen juonut kahvia, ja sitten ehkä mennä suihkuun tai jäädä tähän. Voin olla yhteydessä ihmisiin, vaikka jäisin tähänkin. Tosin mulla on sovittua menoa, joten en voi vajota tähän olemiseen.