Tänään päätin alkaa kirjoittaa blogia, koska mulla on niin paljon sanottavaa. Mä haluaisin tulla kuulluksi. En aio kirjoittaa aivan todenmukaista päiväkirjaa, mutta kaikella tällä on kyllä jonkinlaista kosketuspintaa oikeasti tapahtuneisiin asioihin. Aion kuitenkin karsia tunnistettavuuteni mahdollisimman vähäiseksi, koska muuten en voisi näin henkilökohtaisia asioita kirjoittaa julkisesti. (Pidän tästä puolesta Internetissä: voin kertoa kaiken ja silti en mitään.)

Mun täytyy aloittaa eilisestä, koska silloin mun maailmani järkkyi vähäsen. Mun ystävälleni Enkelille oli käydä huonosti, koska sen elämän rakkaus on täysi paskiainen. Siinä vaiheessa, kun mä ja Sisko löydettiin Enkeli, se kulki keskellä tietä kasvot veressä. Se piti raahata kyytiin, koska se oli niin sekaisin. Laitettiin se nukkumaan patjalle. Enkeli puhui harhaisia ja oli pahoillaan (sen miehen takia, ei meidän). Useammin kuin kerran se sanoi "anteeksi rakas". Siltä mieheltä ei kenenkään tarvitsisi pyydellä anteeksi, kaikkein vähiten Enkelin. Nyt Enkeli on kuitenkin turvassa toistaiseksi.

Kävin kaupungilla asioilla ja näin rivon version tulitikkutytöstä. Vanha mies, joka oli pitkä, laiha ja juopunut, lähestyi mua ja sammalsi haluavansa myydä mulle tulitikkuaskin sadalla eurolla. Siinä vieressä oli joku maahanmuuttaja polvillaan kerjäämässä rahaa ja koko tilanne tuntui musta groteskilta ja vääristyneeltä.

Kaksi päivää yo-juhliin, neljä päivää pääsykokeisiin ja muuttoon. Pihalle on ilmestynyt keltaisia gerberoita, koska toivoin jotain kesäistä.