Katselin tänään viereisen talon poikaa, joka käy aina parvekkeella tupakalla punaisessa paidassa. Kuuntelin myös tämän talon asukkaita ja joku selvästi yritti kommunikoida mun kanssa räpläämällä vesihanaa vessassa, kun pesin käsiäni. Kerrostalossa asuminen on mulle edelleen jännittävää, vaikka olen aikaisemminkin viettänyt pitkiä aikoja kerrostalossa entisen poikaystävän kanssa majaillessa. Tämä talo elää ihan eri tavalla kuin omakotitalot. Odotan vain niitä päiviä, kun todellakin haluaisi olla yksin sanan kaikissa merkityksissä, ja sitten ei voikaan välttyä kuulemasta askelia ja kolinaa ja rapinaa ja vesiputkiston ääniä... Sekin hermostuttaa, kun saan uuden kämppiksen. Edellisen näin kerran ja se muutti pois. Sen kanssa en olisi halunnutkaan asua, mutta ehkä seuraava on parempi?