En usko, että mulla on (ainakaan kovin vakavasti otettavaa) syömishäiriötä. Ennemminkin tämä on impulssikontrollin häiriö, joka oireilee ahmimisena. Lääkäri varoitteli mua siitä, että tämä saattaa näkyä muillakin tavoilla. Mulla kieltämättä on välillä ongelmia alkoholinkäytön kanssa, koska mun on vaikea kieltäytyä ja juominen on hauskaa hyvässä seurassa. Lisäksi pystyin tänään kääntämään ahmimisimpulssini sietämättömäksi tarpeeksi varastaa jotain pientä ja mitätöntä. En löytänyt töistä mitään varastettavaa, joten se jäi tekemättä. Olen huomannut senkin, että käytän joskus ihmissuhteita hyväkseni. Se ei ole oikein, mutten tunne kovin suurta syyllisyyttä siitä. Tällaiset asiat ovat kuulemma jossain määrin periytyviä ja esiintyvät usein yhdessä. Ahmiminen, alkoholismi, näpistely, ihmissuhteiden kokeminen "funktionaalisina objekteina". En taida vaikuttaa kovin ihastuttavalta ihmiseltä nyt?

Pyöräilin töihin ja kaupunki imaisi mut osaksi sitä katkeamatonta joukkoa, joka polki pyöräkaistalla keskustaa kohti. Tuntui kuin olisimme olleet kaupungin suonissa virtaava veri. Sellaista yhteisöllisyyttä en ole tuntenut ihan hetkeen.

Näin yöllä unen Pianistista ja jumalauta miten kovasti mulla oli sitä ikävä. Aamulla mietin, että en mä ehkä varsinaisesti kaipaa Pianistia tai Miestä, mä kaipaan vain rakastumista ja turvallisuutta, vakautta, pysyvyyttä... Kaipaan sitä, kun hellyys tuntuu musta hyvältä. Jossakin vaiheessa suhdetta se alkaa tuntua aina ahdistavalta ja yritän pyristellä irti. Jonkin aikaa eroamisen jälkeen mun seksuaaliset halutkin on täysin poissa. Ei vaan tee mieli. Mun pitäisi löytää joku tasapaino tähän, hitto vieköön! Voisinko mä rakastua yliopistossa?

Tänään tulee harrastettua pyöräilyä suht reilusti. Pyöräilystä tulee hyvä olla ja sitä tarvitsee. Musta tuntuu kurjalta, jos en pääse pariin päivään pyörän satulaan.

Tiedän kyllä, ettei se ollut mulle hyväksi. Tukeuduin liikaa Mieheen enkä lopulta meinannut pärjätä yksin ollenkaan. Käytin sitä suhdetta hyväkseni niin pitkään kuin pystyin ja annoin itsestäni huomattavasti vähemmän kuin Mies. Lakkasin rakastamasta heti, kun se olisi vaatinut enemmän panostusta ja joitain uhrauksia. En ole valmis luopumaan seikkailemisesta vielä enkä osannut tehdä sitä Miehen kanssa siten, että olisin voinut tyytyä pelkästään siihen. Mies sanoi koko ajan, että katson sitä asiaa väärästä näkökulmasta. Ehkä. Mitä mä olisin voinut tehdä erilailla? Miksen mä voi vaan olla onnellinen, kun Mies ja Pianisti ennen Miestä niin selkeästi ja vahvasti ja pysyvästi rakastivat mua? Mikä hitto mun on?

Tunteet pinnassa. Mulla on muutaman kerran jo ollut käsissäni jotain täydellistä ja olen pudottanut sen. Kuinka monta yritystä mä saan?

ABC: day 2 (500 calories or less)

Söin rasvatonta jogurttia, vadelmia, ananasta, Läkeroleja, maitokahvia, teetä, sprite zeroa. Katsellaan huomenaamulla, että miltä tuntuu. Nyt fiilikset on hyvät ja tunnen olevani laihempi. Rakastan tätä kontrollia ja sitä, että ruokahalu on vähenemään päin. Ei tee mieli ahmia.

Lukeeko tätä kukaan sellainen, jolla itsellään olisi jotain ongelmia syömisen kanssa? Mä tarvitsisin jonkun samojen juttujen kanssa painiskelevan ihmisen henkistä tukea, koska tästä dieetistä tulee vaikea. Tänään selvisin suht lyhyillä toivottomilla hetkillä, huomisesta en tiedä.

Mies soitti ja juteltiin samalla tavalla kuin joskus aikaisemminkin. Oli leppoista ja mukavaa. Mikä mussa on, kun seurustellessani kaipaan vapautta ja holtittomuutta ja sinkkuna haluan turvallisuutta ja pysyvyyttä? Käydään kahvilla jonain päivänä tällä viikolla, ei ollakaan nähty taas yli viikkoon. En mä ehkä nimenomaan Miestä kaipaa, mutta jotain vakautta. Olisipa joku, jolle voisin puhua syömisestäkin. Toisaalta silloin sillä jollain olisi jonkinlainen oikeus puuttua mun syömiseen ja se yrittäisi pilata kaiken. Parempi vain, kun on ainoastaan minä ja ABC.

ABC: day 1 (500 calories or less)

Syötynä siis 3/4 ohukaista, vähän raparperihilloa ja kaksi pientä marmeladikarkkia mummolla, kun ei tosiaankaan voinut olla syömättä, tuostakin se taisi itseensä ottaa. Kahvia, maitoa, sprite zeroa. Ei voinut yli viittäsataa kaloria tulla sitten millään. Illan otan varman päälle ja olen juonut vain hirveät määrät teetä makeutusaineella. Huomenna toimin vähän fiksummin, kun saan olla itsekseni. Ei tarvitse välittää mummoista tai muista sukulaisista. Millä oikeudella kukaan edes tuputtaa muille ruokaa? Jotenkin tuntuu itsemääräämisoikeuden rikkomiselta, kun ei oikeasti itse saa hallita syömisiään. Tällä hetkellä tuntuu lihavammalta kuin koskaan ja tämä ABC-dieetti on mulle viimeinen oljenkorsi.

Mun täytyy lopettaa alkoholin juominenkin melkein kokonaan, koska eihän tollanen dieetti muuten onnistu. Onneksi on viikonlopputöitä, niin voi vedota siihen. Muuten pitää kysellä äitin autoa lainaksi ja lähteä sillä baariin tanssimaan.

Nyt tulee sellainen muutos mun elämään, että voin olla puhdas ja tyytyväinen itseeni. Pakko vielä laittaa aloituslukemat, että voin kirjailla tuloksia. Paino on tällä hetkellä oksettavat 65 kiloa, koska olen syönyt hirvittäviä määriä koko kesän ajan. Vyötärönympärys on 77 senttiä, että siitä on pakko lähteä 15 senttiä pois. En ymmärrä, miten olen voinut antaa tämän tapahtua itselleni. Miten mä annoin käydä näin, vaikka juuri tämä on ollut mun pahin pelkoni jo pitkään? Mä lopetan tämän.

Ja Enkeli, miksi sun piti lähettää rakkaallesi sellaisia viestejä eilen? Miksi sun pitää olla uskoton ja välinpitämätön ja tavoittamattomissa viikkoja kerrallaan? Etkö sä todella näe, mitä sä teet ihmisille? Sisko on alakuloinen eikä osaa päästää irti, vaikka nyt olisi viimein aika. Mua surettaa myös, koska mä välitän Enkelistä ja mun täytyy luopua siitä. Se lahjottiin valitsemaan eri elämä eikä me voida kuulua siihen. Toivottavasti Enkeli on onnellinen.

Mä harrastin eilen huonoa seksiä sellaisen pojan kanssa, jota kohtaan mulla ei ollut mitään tunteita ja joka aluksi luuli mua lesboksi. Se on paskapuhetta, että seksi saa ihmiset ihastumaan toisiinsa. Se jätkä oli hyvännäköinen, sillä oli hyvä kroppa. Ihmisenä se oli sen verran leppoisa, että aamukin sujui luontevasti, vaikka seksi oli kamalaa ja jäi kesken. Ikinä en olisi voinut olla siitä tosissani kiinnostunut, mutta eikö yhden illan juttujen kuulukin olla sellaisia? Harmitti ja nauratti, kun ei se osannut asiaansa. Ei esileikkiä aloiteta työntämällä kahta sormea tuosta vain sisään eikä klitoris ole mikään nappi, sitä ei kuulu painaa. Todettiin yhteisymmärryksessä, että tämä oli tässä, kiitos ja hei.

Näin anorektisen tytön, joka katsoi mua jotenkin sen näköisenä, kuin olisin halunnut sille jotain pahaa. Se oli pikkuisen pelästynyt ja varuillaan ja mä olisin halunnut vain ottaa sen syliin ja pidellä sitä ja imeä sen sairauden itseeni, jotta sen ei olisi tarvinnut kipuilla enää ja mä olisin saanut olla kaunis sen puolesta. Sitten mun hissi tuli ja mun täytyi mennä.

Sanoin nyt lopullisesti Miehelle, etten rakasta. Se tiesi sen kyllä, halusi vain varmistuksen. Nukuttiin samassa sängyssä, mutta ensimmäistä kertaa siihen ei liittynyt mitään koskettelua. En ollut pahoillani, kun Mies lähti. En koe mitään tarvetta olla sen ystävä tai edes sen parempi kaveri, vaikka se oli mulle todella tärkeää vielä pari viikkoa sitten. So it goes.

Tapasin suloisen tytön, josta haluaisin pitää huolta ja jonka kanssa vietettiin yksi ilta ihan vain silittäen toisiamme. Se tuntui jännittävältä ja kutkuttavalta, vaikka se olikin naamioitu kaverilliseksi. Uskokaa mua, siinä ei ollut kovin paljon kaverillista. Haluaisin tavata sen tytön pian uudestaan, mutta se asuu kaukana ja tapaamista voi olla vaikea järjestää. Se oli hurmaava.

Perjantaina olisi tarkoitus mennä juhlimaan Siskon ja sen ystävien kanssa ja lauantaina Deen kanssa. Perjantaina kohteena ovat naiset ja lauantaina miehet. Haluan tuntea itseni halutuksi ja tavata ihmisiä. Tarvitsen keskusteluja.